On tosi ihana keväinen ilma, ja on niin pirteä olokin. Odotan kesää, että pääsee paljon sinne mökkipaikalle johon olemme syksyllä muuttamassa. Seuraavana kesänä sitten saan tehdä sinne istutuksia ja alkaa muutenkin sitä puutarhaa laittamaan. Siellä muistaakseni on muutama vanha omenapuu, joita pitäisi leikata ja yrittää saada parempaan kuntoon, kun ei niitä ole hoidettu enää vuosiin. Ja ne ihanat isot viinimarja pensaat, ja raparperit, joista saa pakkaaseen vaikka kuinka monta pussia. Olisikin ihanaa olla mahdollisimman omavarainen, hankitaankin isompi pakastin sinne heti ensimmäisenä, kun saatiin jo yhdeltä tuttavapariskunnalta ilmaiseksi pakastin, kunhan vaan haetaan kesällä se niiltä pois.

Välillä mietityttää, että mitä jos ei viihdykkään siellä. Ollaan kuitenkin aina asuttu kaupungissa tai paikassa jossa on kuitenkin peruspalvelut ihan kävelymatkan päässä. Nyt ei sitten ihan lähellä olekkaan kauppoja, tai neuvolaa ym. Kai sitä tulee toimeen ja tottuu, maalaistyttö olen kuitenkin ihan syntyjäni. Lapsia ajattelen myös, että mitä jos kaipaavatkin enemmän leikkipuistoon ja kavereita näkemään. Nyt pojalla on vaihe, ettei niin paljon kaipaa kavereita ja tyttö on vielä pieni, että isovelikin riittää mainiosti leikkikaveriksi, mutta aika kun menee eteenpäin niin ne kaverit tulee kuitenkin varmasti tärkeiksi. Kaikkea tälläistä miettii, onhan se sitten suuri muutos. Onneksi samanikäisiä serkkuja asuu ihan naapurissa, joten ei me ihan yksinään siellä sentään olla. Ja ollaan puhuttu, että pidetään yhteyttä jo tutuiksi tulleiden muutamien täällä asuvien puistokaverien kanssa, joten välillä voidaan poiketa täällä leikkimässä.