Nyt se taas jysähtää päälle, omakotitalokuume.. Mä olen niin pitkään haaveillut omakotitalosta ja isosta pihasta. Nyt asutaan kolmio rivarissa, ja on tässä onneksi omaa pihaa (pieni pläntti), mutta paljon mieluummin minä tässä asun kun kerrostalossa.

Onneksi meillä on syksyllä mahdollisuus muuttaa miehen vanhaan sukutilaan, ihana vanha punainen tupa ja perunamaa. Ja piha on iso ja vanha navetta ja autotalli on, ja saunamökki. Ihan unelma paikka, niin rauhallista, mutta naapureita on kuitenkin muutama ihan lähellä, eli ei tarvii yksin metsässä pelätä. Matkaa sieltä on tosin kaupoille ja muihin palveluihin, Helsinki on tosin ihan pienen ajomatkan päässä. Eli miehellä ei pitene paljoa työmatkatkaan. Talo on vanha, mutta talviasuttavassa kunnossa, ja miehen veli perheineen asuu siinä parhaillaan kun rakentavat lähelle omakotitaloa ja kun pääsevät syyskuussa muuttamaan siihen, niin me myydään tämä kämppä ja toivottavasti muutetaan sitten sinne.

5kk olisi aikaa vielä tuohon mahdolliseen muuttorumbaan. Vauvakin on kerennyt sitten jo syntyä, ja ristiäiset keretään viettämään vielä täällä vanhassa. Olis se kyllä aivan mahtavaa, kun koirankin voisi päästää vaan vapaana pihalle juoksemaan ja lääniä riittäisi. Ja lapset saa rakentaa majoja ja kaikkea muuta kivaa. Ja mä näen itteni keinutuolissa kutomassa perheelle villasukkia..Musta tulee varmaan ihan mummo siellä;)